Loukkaantumisia toistensa perään..

Noniin. Viimeiset kaksi viikkoa ei ole mennyt kovin hikisesti. Nimittäin kaksi viikkoa sitten minulta hajosi nilkka ja polvi, joka esti kokonaan liikunnan harrastamisen. En voinut pyöräillä enkä juosta. Lisäksi viime viikon maanantaina jätin peukalon ns. kiljotiinin väliin. Tai se ainakin tuntui siltä ihan kuin peukalo olis jääny tylsän kiljotiinin väliin kun ei leikannukaan sormea poikki, mut jätti pahat jäljet sormeen ja se on edelleen sininen. Noh... 10 päivää myöhemmin sanoi etureisilihas itsensä irti kesken futsal pelien..

Stadin Derbyssä palava punainen soihtu.

Viime viikkoon mahtui kolmeen iltaan polven kuntoutus jumppaa ja 7 sairaspäivä

merkintää HeiaHeia palveluun. Tällä viikolla uskalsin sentään harrastaa liikuntaa. Maanantaina kävin pelaamassa ultimatea jossa sain yhden onnistuneen heiton. Sen ensimmäisen heiton.. Meidän joukkue hävisi noin 20-2. Viikko on ollut sen verran kiireinen, että pääsin vasta seuraavan kerran perjantaina futsaliin. Pelasin noin viisi minuuttia ennen ku reisilihas alkoi jumittaa. Hirvittävä kipu yltyi enkä enää pystynyt liikuttamaan jalkaa. Menin muutamaksi minuutiksi vain istumaan kunnes vietin loppu ajan maalilla. Maalilla menikin ihan hyvin, sain nimittäin 4 torjuntaa ja vain yksi päästetty maali. En muista kumpi joukkueista voitti, sillä eipä kukaan laske maaleja. Mitä nyt jokainen laskee omia suorituksiaan. Naiset oli tällä kertaa futsalissa vahvempia kuin miehet ;) Ainiin! Olihan tuossa viikolla yksi talviderby, eli suomen cup ottalu HJK vs. HIFK, joka pelattiin ulkona sateisissa ja lumisissa olosuihteissa. Siinä Stadin Kingien

kanssa samassa katsomossa kun on ni se käy ihan reenistä. Sen verran oli pomppimista, taputusta, huutamista ja tanssimista, ettei katsomossa ainakaan kylmä tullut räntäsateesta huolimatta.

Positiivisinta näiden kahden viikon aikana on se, että paino on pysynyt samana vaikka oon syönyt kuin possu. Hirvittävä halu päästä pyöräilee tai tekee jotain hikistä. Nyt vaan toi jalka ei taivu ollenkaan..

Pään sisäistä kamppailua..

Viimeisen kk aikana oon paljon pohtinut tuota holkkä lenkkiä. Yhden kaverin kanssa on ollu puhetta, että pitäis alkaa yhdessä lenkkeilee kun asutaan niin lähekkäin. Mua ei oo vaan yhtään koskaan kiinnostanut tuo jalkaisin käyty lenkki. Kynnys lähteä ulos kävelee tai hölkkäämään on niin valtavan suuri. Tiedostan sen, et mun olis ihan pakko käydä hölkkäilemässä. Muuten mun kunto ja hapenottokyky ei parane kunnolla. Mun muut lajit mitä harrastan normisti joka viikko ovat todella korkea sykkeisiä. Maastoyöräilyssä mulla on valtaosa ajasta jopa lähelle tai yli maximi sykkeen. Olen huomannut sen, että mun kunto ei ole kauheasti parantunu. Heti vuoden alusta melkein ekan viikon sisällä huomasin merkittäviä parannus muutoksia, mutta siihen se sit melkein jäiki. Sanotaan et hölkkäily on paras tapa nostattaa kuntoa ja hapenottokyyä. Joten suurinta kamppailua käydään nyt siinä, et saan lenkkarit jalkaa ja lähen kävelemään. Munkkiniemessä on vielä kauniita maisemia varsinkin jos sää on hieno, niin kuin tänään sunnuntaina.

Näihin ajatuksiin lopettelen. Toivottavasti olen käynyt lenkillä ennen kun palaan taas kirjoittamaan teille. Hyvät viikonloput kaikille.

Soinut biisilista: Miami Beach (Spotify)