Vaikeat sairas päivät

Heippa.

Ihan ensimmäiseksi haluan kertoa, että painoa on vuoden alusta tippunut 7 kiloa. Eka kk oli helppoa. 4. viikolla tuli useita pieniä retkahduksia ja painon lasku pysähtyi kahdeksi viikoksi. Sen jälkeen tähän asti on taas ollu mukavassa laskusuunnassa toi paino. Vaikka numerot mitä pienenee ei ole isoja, mutta isommalta se näyttää kun tämän kuvan taulukossa on suuria laskuja.

Kotiin fillarointi migreenin kera.

Useasti on käynyt mielessä kuinka haasteellista on syödä terveellisesti sairauspäivinä ilman mässy romahdusta. Esimerkkinä tällä viikolla tulin yksi ilta duunista kotiin pyörällä. Normaalisti kyseinen matka kestää talvikeleillä noin 45 min mun hybridillä, mutta tällä kertaa vaivasi voimakas migreeni ja matka kesti 2 kertaa kauemmin. Jouduin pysähtymään useita kertoja ottamaan happea ja rauhoittumaan. Reitti sisältää useita ylä- sekä alamäkiä. Särky päässäni oli aaltoileva. Kun pysähdyin, rauhotuin ja syke laski helpotti myös särkyä. Sitten taas polkemaan pienellä vaihteella mäki ylös ja mikä parasta! Alamäki vapaalla laskulla.

Kamppailu pään sisällä.

Sitten lähempänä kotia käyn kaupassa sen suurempia ajatuksia. Ihan kun menisin automaattisesti kauppaan ostamaan jotain hyvää. Kai sillai saan jotain lohtua muuhun kipuun. Ostin sen suuremmin miettimättä rasian laskispullia (sisältää 2kpl pullaa). Ne ei edes ollut niin hyviä. Niiden lisäksi kaks pientä vadelma munkkia ja Twix suklaapatukka. Painelin siitä fillarilla kotiin. Pyörä varastoon, enkä edes lukinut sitä. Menin asuntoon ja suoraan makuuhuoneeseen. Otin ostokset mukaan. Menin peiton alle ja söin ne kaikki. Onneksi muistin laittaa aamuksi herätyskellon soimaan sillä nukahdin ja nukuin mukavat 14 tuntia.

Aamulla oli taas polvi kipeä niin kuin aikaisemminkin. Päätin mennä näyttämään sitä lääkärille. Olisihan kiva saada se kuntoon varsinkin kun en ole koskaan liikkunut niin paljon kuin nyt. Pääsin soitosta heti tunnin päästä fysioterapeutille. Hän oli sitä mieltä, että minulla olisi jokin polven nelipää sidoslihas huonossa kunnossa. Sain polvelle reeniohjelman jota pitäisi noudattaa nyt seuraavat kolme viikkoa joka päivä. Hän pisti minut toistaiseksi pyöräily ja kahvakuula kieltoon. Taloudellisen tilanteen takia en päässy tällä viikolla muuta kuin fillarilla töihin, joten en pääse loppuviikosta töihin. Ihmettelette varman miksi.. kävelin 700 metrin matkan suoraan kotiin. Viimeinen askel rapulle ja liukastuin. En kaatunut enkä satuttanut itseäni sillä hetkellä. Myöhemmin sisään päästyäni alkoi selkää vihloa. Tuli varmaan siitä horjahduksesta. Se kipu helpottui tai unohtui iltaa kohden. Aamulla sitten oli nilkka niin kipeä ettei kestänyt painoa. En tiedä mistä se oli saanut osumaa. Oli muuten tosi kipeä. Nyt sunnuntai iltana ei taas tunnu missään. Katsotaan josko sitä uskaltaisi huomenna illalla ultimateen..

Polvelleni määrätty jumppa ohjelma

Joten vklp on vietetty sairastellessa ja henkisen kamppailun kanssa. Olen enimmäkseen istunut sohvalla katsonut telkkaria. Kovasti tekee mieli kaikkea hyvää. Usein retkahdan tosi helposti ostamaan jotain hyvää. Tällä kertaa olen ylittänyt itseni ja pysynyt vahvana. Suurin motivaatio on varmaankin ollut toi vaa'an näyttämä tulos.

Kertokaas onko teillä muillakin vastaavia haasteita sairauspäivinä? Olisi kiva kuulla miten muilla menee nää hetket. Ajattelin kirjoittaa tänään vaan lyhyesti, mutta kummasti sitä asiaa riittää kun alkaa kirjoittelee. Hyvää alkavaa viikkoa ja toivotaan hyviä kelejä :)

Kuunneltu biisilista: Country Kind of Love (Spotify)

Rakkaudesta Fillariin Part 1/2

Viikon aloitus näissä keleissä aamulla duuniin. Mantavat kelit!

Heippa. Tälläkertaa ajattelin vähän avaa mun ajatuksia polkupyöräilyä kohtaan ja tulevaa projektia. Silloin kun Helsinkiin muutin muutama vuosi sitten, pian sen jälkeen aloin varsinaisesti pyöräilee. Matkat oli lyhyitä eikä niin usein vuoden aikana, mutta hiffasin aika pian ettei hölkkäily ole se mun juttu, että mä vaan nautin siitä fillaroinnista. Maisemat vaihtuu nopeammin ja luonnossa tai metsässä on vaan niin paljon nähtävää. Joskus jopa törmää isompiin eläimiin siellä metsässä. Kuten pari viikkoa sitten oltiin Pellet Läskit porukalla ajelemassa Helsingin Keskuspuistossa talvisessa olosuhteissa, vastaan tuli peura. Aika pien just ajettiin kilpaa sen kanssa.

2015 päätin polkea töihin joka päivä, oli keli mikä tahansa niin sinne poljen. Ei ollut pitkä matka töihin onneksi. Päätös oli hyvä. Tarkoituksena vähentää omalla panostuksella päästöjä ja kannustaa muita tekemään samoin. Mutta kun viikon sotkee fillarilla kauheassa vesisateessa töihin alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää se ajelu siel sateessa. Silloin jatkettiin dösällä pari viikkoa. Muistan sen ajan vielä. Taisi sataa Helsingissä noin 3 viikkoa putkeen. Heti tämän jälkeen taisin myös sairastua pitkään kestäneeseen poskiontelontulehdukseen. Tulehduksesta puhuin jo aikaisemmin. Se kesti monta kuukautta ennen kuin parannuin. Parantumisen jälkeen aloin kevään tullen heti fillaroimaan. En muista olinko ottanut kaikki ajetut kilometrit heti ylös, mutta niillä hetkillä päätin, että nyt kerään kaikki kilometrit ylös sinne Heiaheia palveluun. Tänä vuonna aion olla entistä tarkempi. Aion laittaa kaikki liikunta suoritukset ylös sinne heiaheia palveluun.

Intohimo

Ns. rakkaus lajiin on kasvanut. Haaveilen siitä, että olis joka keliin ja lajiin omat

Kuvassa kevät huolto menossa.
Takimmainen hybridi ja läski on minun.
Edessä oleva hybridi on ystäväni.

pyörät. Lähtökohtaisesti maasto-, maantie-, kauppa-, talvi- ja kesäpyörä erikseen. Tällä hetkellä mulla on kolmi vaihteinen hybridi pyörä jolla ajelin lenkkejä koko viime vuoden. Tajusin, että en sillä voi enää lenkkeillä. Vaihteet ja vauhti loppuu kesken. En pääse edes yli 20km/h vähän riesteilevällä tiellä. Olisko ennätys ollu 23km/h, mutta yleensä 19-21 keskinopeudella. Tähän ongelmaan olisi ratkaisuna ostaa cyclo cross pyörä jolla pääsisin hyvin lenkki- sekä retkiajoja. Joka muuten olisi loppukesästä suunnitteilla oleva reissu Norjaan. Ensin autolla Norjaan ja siellä sit seikkaillaan jalan ja pyöräillen. Sitten mulla on se läskipyörä, jolla pääsee talvella töihin ja mainiosti kesät, talvet tekniseen maastoajoon. Ja kahden viikon päästä kokoelmaan tulee se kesäpyörä, jolla sit pääsis kesällä puistoon, rannalle tai muuten vaan vklp ajeluja kaupungilla. Enää puuttuu se halpa mummopyörä jolla tehdä kauppaostokset ns. lähikauppaan.

Myöhemmin lisää kesäpyörästä a.k.a. Custom cruisesta

Kuunneltu biisilista: Summer Music 2016 Best hits (spotify)

NO SHORTCUTS!!

EI OIKOTIETÄ ONNEEN!!

Sain tänään lahjaksi tollaisen kumisen rannenauhan. Jossa lukee Scott merkkisen fillarin motto NO SHORTCUTS. Tänään myös kahen viikon

Aina jokaisessa liikunta suorituksessa mulla on mukana
joku pieni pyyhe suuren hikoilun vuoksi.

tauolla olleen kahvakuulan ryhmäliikunta tunnilla tämä rannenauha teki tehtävänsä. Meinaa usko ja puhti meinas loppua useaan otteeseen. 20kg kuula meinasi lentää kädestä kun oli kädet hiestä märät ja muutenki väsynyt. Onneksi ei lentänyt eikä ketään sattunut. Olisin halunnut luovuttaa ja mennä kotiin, mutta juuri ryhmäliikunnan ansiota sitä jaksaa muutenkin painaa aina karvan verran enemmän. Tulee katsottua että luovuttaako muut. No eihän siellä kukaan muu luovuta ni en luovuta minäkään jalopouun asti vedetään. Päivän aikana muutenkin tämä lause on pyörinyt useaan otteeseen mielessä ja siitä sain kans lisää puhtja.

Tunti venyttelyä.

Kahvakuula tunnin jälkeen jään aina tunniksi venyttelemään. Yleensä venyttelen, tai oikeastaan hieron foam rollerin avulla. Sillä paikat aukee hyvin, mutta tällä kertää ryhmäliikunnan ohjaaja esitteli meille jonkun narun jolla täytyisi venytellä. Narun avulla saadaan siis venytyksestä enemmän irti. Päästään venyttelemään tiettyjä lihaksia vielä enemmän ja sen käyttö on helppoa. Tunnin jälkeen on vapautunut ja kevyt olo niin kuin aina hyvin onnistuneen venyttelyn jälkeen.

NO SHORTCUTS

Taidan jatkossa pitää tätä rannenauhaa aina kädessä ja katson sitä kun usko loppuu kesken. Olkoon se tästä lähtien mun sparraaja, joka kannustaa ja potkii mua aina karvan verran eteenpäin.

Soinut biisilista: Bower Workout (Spotify)

Eka viikko fillari mekaanikkona

Särkyä ja lepoa.

Maanantai tuli ja päätin ottaa kevyemmin liikunnan kannalta, en siis mene millekään liikunnan tunnille tällä viimolla. Mun jalkojen nivelet alkoi särkeä ja varsinkin tuota vasenta polvea särkee. Mun magnesium pillerit loppu tossa vuoden vaihteessa ja päätin etten ostaisi niitä kun ei ole varaa. Samaan aikaan lisäsin räjähdysmäisesti liikuntaa. Kahden viikon ja noin 20 liikuntatunnin jälkeen alkoi polvessa tuntua. Jokaisena aamuna kipu nivelessä aina voimistui. Päätin, että seuraavasta kelan työttömyysturvasta ostan magnesiumia. Kun sain magnesiumia ni heti kahden ison annoksen jälkee jo heti helpotti ja nyt jo huomattavasti mukavampi olla. Samalla tuli todistettua, et kyllä magnesium on tärkeää.

Fillarin huoltohommiin.

Keskiviikkona alkoi työkokeilu. Työkkärillä sanottiin etten saisi tottua sanomaan sitä työksi, mut jotenkin kun puhuu asiasta niin paljon helpompi sanoa "työpaikaksi." Eli olen siis kolme kk työkokeilussa(en saa palkkaa) Vantaalla pyöräliikkeessä. Pyöräliike etsi aikaisemmin uutta pyörä mekaanikkoa. Minusta olis nyt sit tarkoitus muovata pätevä mekaanikko ja samalla myös pyörä myyjä, jotta saisin täältä tai sitten muulta töitä alalta. Vanhojen pyörien huolto on ennestään tuttu nuoruudestani, mutta pyörät on viimeisten vuosien aikana kehittynyt niin paljon, etten ihan ymmärrä kaikkea. Myynti hommat on myös joksekki hallussa, mutta tuotteita pitäisi opetella, että osais myydä asiakkaalle oikean tuotteen.

Kuvassa omani läski pukilla.

Aluksi minulle opastettiin kuinka kasata perus lasten fillari. Siinä menikin ensimmäinen päivä kun kasasin noin kymmenen erilaista lasten fillaria ja huolsin kahden asiakkaan fillarit. Tutustuin myös paikkoihin ja työkaluihin. Seuraava päivä oli hiljaisempi, huolsin taas pari pyörää ja lisäksi tein oikein perusteellisen pesun ja huollon omaan läskipyörääni. Otin renkaat irti, tarkistin vanteet ja kaikki osat. Vanteet oli vähän soikeat, mutta korjaan ne myöhemmin samalla kun litkutan renkaat. Pyörässäni oli pari ongelmaa joita vein aikoinaan takuu huoltoon xxl urheiluliikkeeseen, mutta sain pyörän takaisin lähes koskemattomana. Nyt huolsin itse pyörän bike planetin opeilla ja pyörä on nyt kuin uusi. Oli miellyttävää päivän jälkeen ajella kotiin kun pyörässä oli uuden tuntua.

Kuvassa Teemu "Ramu" Ramstedtin huoltoon tullut fillari jolla Teemu ajaa
IBD tiimissä jonka itse perusti. Tiimin 3 tarkoitusta on 1. Tuoda IBD suolisto 
sairautta enemmän ihmisten tietoisuuteen. 2. Antaa vertaistukea sairautta
sairastaville ja läheisille 3. Houkutella lisää harrastajia liikunnan ja pyöräilyn pariin.

Viikon vika päivä ja vielä hiljaisempaa. Jos ulkona on plussaa tai vesisadetta ni ei ole kyllä yhtään asiakastakaan. Sama meininki oli aikanaan höyläämön hommissa. Sain kuitenkin jotain tekemistä. Sain nimittäin ihastella kun jääkiekkopelaajan Teemu Ramstedtin kilpapyörä tuotiin huollettavaksi. Kaverillahan alkaa kohta pyöräilykausi kun lätkä hommista pääsee kesälomille.

Loppupäivä kasailtiinkin vanhaa osiksi purettua cyclo cross fillaria. Pitäis itsellenikin hommaa sellanen. Ajattelin purkaa atomeiksi oman hybridi pyörän ja rakentaa siitä jotain cyclo cross tyyppisen, jos mahdollista.

Ensimmäinen (puolikas)viikko ei tuonut minulle mitään uutta. Ensi viikolla tulee toista kymmentä täysjosusitettua fillaria. Niitä kun pääsen kasailemaan ni opin vihdoinkin jotain uutta. Palataan.

Kuunneltu biisilista: Chillin' on a road (Spotify)

Työttömyydestä työkokeiluun

Aikaisemmat bloggauksesni koskivat enimmäkseen menneitä. Nyt päästään jo nykyhetkeen.

Työttömäksi ei työnhakijaksi.

Minusta tuli työtön sen jälkeen kun olin reilu puolitoista vuotta postilla
pätkähommissa. Työt päättyivät pari kk ennen vuoden loppua. Etsin kovasti uutta työpaikkaa. Vietin siinä alussa paljon aikaa maalla vanhempien apuna. Pääsin pitkästä aikaa tekemään kovaa fyysistä työtä parin vuoden tauon jälkeen. Ennen olen aina tehnyt fyysistä kovaa työtä, mutta ranteisiin tullut vaiva (josta jo aikaisemmin kerroin) pakotti minut vaihtamaan kevyempiin hommiin. Nyt sitten taas kovissa hommissa ja heti kämmenet ja sormet taas puuduksissa. Kerkesin jo unohtaa vaivan kun sitä ei ollut pariin vuoteen. Menin sitten heti takaisin kotiin Helsinkiin päästyäni lääkäriin. Siellä todettiin saman tien, että mun kannatta mennä lekurin tutkittavaksi, jotta pääsisin leikkaukseen. Lekurin juttusille pääsin hyvin äkkiä, jo seuraavalla viikolla. Lekuri ei ollut aluksi sitä mieltä, että mun vaiva olis niin paha, että leukkaus olisi välttämätöntä. Hetken sinä jutellessa tultiin siihen tulokseen, että leikataan vaan jos mä kertta niin haluan. Pääsen leikkaukseen joskus huhtikuussa tai aikasemmin jos saan peruutus paikan.

Ahdas rannekanava.

Minulla siis on ahdas rannekava. Eli kun mun ranteet rasittuu fyysisestä työstä kuten

Leukkaus tehdään kuvan osoittamaan kohtaan

puusepän tai kirvesmiehen hommista joihin olen kouluttautunut, niin hermot saavat aikaan tunteen ihan kuin sormissani ja kämmenissä ei kiertäisi veri vaikka oikeasti kiertää. Oireet ilmenee yleinsä vasta seuravana yönä rasituksen jälkeen ja oireet häviää heti kun alan roikottamaan käsia sängyn reunalta alas. Sitten oireet palaa taas heti kun nostan käden.

Oireet ei tule pelkästään fyysisestä työstä vaan myös fyysisestä liikunnasta. Jos on esim. ollut raskas sali viikko niin viikon loppupäässä alkaa oireilee. Tai jos on pitkä pyörälenkille takana kuten yli 2 tuntia yhtämittaan kestävä lenkki. Se käsille tuleva tärinä aiheuttaa oireita heti ja joudun päästämään pyörän stongasta irti ja ravistelee käsiä. Samat oireet tullut myös tennistä pelatessa. Se ei ole kivaa..

Te-toimiston urapsykiatri.

Samoihin aikoihin päätin kokeilla Te-toimiston tarjoaman uudelleen uraa miettiville tarkoitettua spygiatriaaa. Varasin ajan ja menin paikalle. En oikein tienny mitä siellä sanoa tai mitä siellä puhutaan. Aluksi puhuttiin siitä mitä olen aikasemmin tehnyt. Kerroin samalla mun vaivasta ja oireista, että pitäisi miettiä jotain fyysisesti kevyempää työtä. En oikein osannut miettiä, että mitä haluisin tehä. Ekalla tapaamisesta kuitenkin tultiin siihen tulokseen, etten saisi hakea töitä ennen ku pääsen leikkauksesta pois ja toipuisin. Toipumis aika on 1-4 viikkoa. Riippuu kuinka paikallani pysyn toipumisen aikana.

Tavallaan olin iloinen että en saa hakea töitä. Töiden hakeminen on välillä tosi uuvuttavaa kun kukaan ei vastaa työhakemukseen tai sitten ei ilmoiteta, että ei tullu valituksi. Sainkohan yhden vastaus kirjeen "sinua ei tälläkertaa valittu haastatteluun." Taisin lähettää noin 40 hakemusta. Sain nytten keskittyä kokopäiväisesti liikunnan harrastamiseen kun Nyt-liikunta tarjoaa sitä viikon jokaiselle päivälle melkein aamusta iltaan.

Sattuman kaupalla työkokeiluun.

Päätin vuoden alusta lähtien aloittaa prosessin painon pudotuksen rennolla meiningillä, pitämällä hauskaa vaihtelevalla liikunnalla mitä Nyt-liikunta tarjosi. Ensimmäisen kolmen viikon aikana tippui 5.5 kiloa. Mikä on musta ihan hyvä saavutus. Sitten iski pieni pelko kun sain ihan vahingossa työkokeilu paikan. Oli pakko tarttua tarjoukseen kun kaveri oli puhunut minut sisään. On nimittäin mahdollisuus tehä harrastuksesta ammatti mikä ei tullut aikaisemmin mieleen. Harrastan pyöräilyä jokaisen vuorenaikana. Enimmäkseen maastopyöräilyä fat-bikella ja nyt on mahdollista kouluttautua pyörä mekaanikoksi. 

Työkokeilu on työkkärin oma ns. työharjoittelu mitä jokainen meistä on peruskouluissa koennu. Eli en saa palkaa ja se kestää 3 kuukautta.

Palataan takas kun eka tyäviikko on takana.

Soinut biisilista: Chillin' on a dirt road (Spotify)