Uusi vuosi ja uudet tavoitteet.

Vuosi 2016.

Edellis vuosi oli jollain tavalla merkillinen. Tapahtui paljon huonoja ja jonkun verran hyviäkin muutoksia. Jätetään ne huonot sikseen.

Olin postilla töissä jonne oli matkaa kodiltani noin 7km. Päätin 2015 syksynä ostaa talvipyörän eli fat biken, jotta pääsen myös talvella fillarilla töihin. Tasan kolme päivää ennen ensimmäisten lumen tuloa sairastuin flunssaan. Ajattelin että on normaalisti viikon kestävä flunssa. No siinä menikin useampi viikko ja päätin mennä uudestaan lääkäriin. Lääkärillä sanottiin näin "ihan normaali flunssa, menee muutamassa päivässä ohi. Kirjoitan sulle reseptin kolme päivää Netfliksiä, menet peiton alle ja se menee pois." Lääkärillä ilmeisesti huumori päivä. Flunssa ei menny pois. Kävin lääkärillä pari kertaa uudestaan ja aina sama homma, "normi flunssa, menee parissa päivässä ohi." Vaikka sanoin heille useamman kerran, että voisko mulla olla poskiontelotulehdus? No oireet ei kuulemma viittaa siihen. Seuraavan kerran kun menin lääkäriin ni he pistivät mut heti tutkimuksiin jossa olin koko päivän. Otettiin pari kertaa verta ja kuvauksissakin olin. 6 tunnin session jälkeen "sulla näyttäis olevan poskionteloissa hieman nestettä. Näyttäisi siltä, että on ollu jo jonkin aikaa." Kysyin itseltäni kovaan ääneen mielessäni REALLY!?!?!? Sain lääkkeet ja ohjeet. Meni muutama viikko ja olin terve. Lumetkin hävisivät viikko sitten. Että sellanen 1. talvi lumipyörällä.

(Heiaheia sovelluksen 2016 yhteenveto, top 3 lajit.
Vuoden 2016 aikan olin tarkka ainoastaan ajetuista
kilometreistä. Ajokerrat ja sairaspäivät ei pidä paikkaanaa.)

En tainnu ihan heti aloittaa liikkumisen tervehtymisen jälkeen. Kuitenkin siinä Huhtikuussa päätin, että otan kaikki fillarilla ajetut kilometrit ylös HeiaHeia sovellukseen. Se on muutenkin hyvä sovellus kun sinne voi merkata kaikki kokemasi liikunta ja muita henkilökohtaisia tietoja kuten esim. painot, mitat, sairaspäivät ja vaikka tavoitteet. Mulle se on täydellinen liikuntapäiväkirja. En oikein välittänyt siitä, että putoaako paino. Nautin vaan pyöräilystä. Jossain vaiheessa vuoden loppupuolella katselin, et kilometrejä oli joku 1300. Silloin päätin, että ajan vuoden loppuun mennessä 1500 km. En ihan saanu tavoiteltua kilometrejä. Pari kymmentä kilometriä jäi. 

Seuraava vuosi.

Siinä joulun ja uudenvuoden tienoilla koitin vähän miettiä tulevan vuoden tavoitteita. En halunnut tehdä mitään lupauksai ja tipattomia tammikuita. Eka ajattelin, et polkisin yli 2500 km. Se tuntui aluksi isolta numerolta minulle, mutta hetki sen päätöksen jälkeen kaveri ilmoitti, että ajoi yli 10 000 km vuoden 2016 aikana. Melko pieniä lukuja siis mulla.

Mä oon tavallaan aina halunnu laittaa pyöräilystä kuvia mun instagram tililleni. Haluan niillä kannustaa muita liikkumaan ja varsinkin pyöräilemään. Haluan ihmisten vähän miettivän tämän meidän pallon kulutusta. En ole mikään hippi, mutta silti hieman kiinnostaa tämän meidän planeetan kohtalo. Omalla pienellä panostuksella voi saada jotain pientä aikaan. Jos samoin ajattelevia on enemmän ni sehän aina moninkertaistaa lopputuloksen.

Näin alkutalvesta Nyt-liikunnan mainoksen, jossa etsivät bloggaajia. Hakuaika oli päättynyt jo, mutta päätin silti lähettää hakemuksen. Palkaksi siitä ei saa mitään. Myöhemmin luin sähköpostiviestin, jossa kysyttiin pääsenkö haastatteluun kolme päivää sitten. Heti perään luin viestin jossa oli uusi haastis aika. Minusta oli siis tullut työtön pari kk sitten, jonka takia mulla ei ole puhelinnumeroa käytössä. Haastattelussa selvisi, että jo mun instaagram tilin perusteella halusivat minut ja olivat jo päättäneet ottavan minut yhdeksi kirjoittaksi. Nyt-liikunta haluaa auttaa nuoria liikkumaan ja välittämään tieto liikkumisesta tulevaa hyvää fiilistä. Samaa olen halunnut välittää mun kuvillani. Joten kirjoittaminen ei pitäisi olla ongelma siitä. Nyt-liikunta tarjoaa ilmaiseksi monipuolista liikuntaa kaikille helsinkiläisille, jotka on 18-29 vuotiaita. Itse vietän päiväni näillä tunneilla ja samalla yritän pudottaa painoa. Joten päätin sitten muuttaa tavoitteitani. Lasken poljettavat kilometrit 1500 ja kokeilen vähintään kahdesti 25 eri liikunta lajia. Nimittäin 2016 vuoden aikana saldo oli 15 eri lajia.

(Heiaheia sovelluksen 2016 yhteenveto, kaikki lajit. En tästä ollu tarkka joten ei pidä täysin paikkaansa.)

Nyt kolme viikkoa kirjoittanut Nyt-liikunnan blogia nimellä RosenBaum, olen sinä aikana pudottanut 5.5 kg, vyötärö on pienentynyt 3 cm ja samaan aikaan olen suunnitellut kirjoittavan omaa blogia, koska Nyt-liikunta ei täysin ole sitä mitä haluan kertoa. Kolmen viikon aikana suunnittelin, et mitä ja mistä kirjoittaisin. Pelkäsin, et lukeeko sitä kukaan. Mietin sitä tulevaa kritiikkiä omasta oikeinkirjoituksesta, mutta tutkiessani muitten blogeja huomasin, että muutkin kirjoittaa kirjoitusvirheitä. Joten tässä se nyt on. Haluan kertoa omasta liikkumisesta. Painonpudotuksen haasteista (Noin 15 kg pitäis saada pois) ja muista elämäni askarruttavista asioista.

Nähdään taas.

Kuunneltu biisilista: Miami Beach (spotify)

Vähän tietoa minusta

Moikka.

Olen Daniel, 28. Syntynyt aikoinaan Saksassa ja olen puoliksi espanjalainen. Muutin suomeen vuoden ikäisenä. Eli aikamoinen combo. Puolet lapsuudesta on vietetty kaupungilla ja loput teini-iät on vietetty maalla. Nuorena kloppina on tullut paljon harrastettua liikuntaa ja varsinkin suht monipuolisesti: lentistä, rantalenttistä, pesistä, korista, pyöräilyä, yleisurheilua, hiihtoa ja jopa pihapelejä, mikä nykyään on sukupuuttoon kuoleva laji. Jopa Lasse Virenin rinnalla on juostu, pyöräilty ja pelailtu lentopalloa.

17v. tuli muutettua kotoa pois. Lähdin opiskelemaan mallipuusepäksi Lahteen. Opiskelujen aikana liikunta hävisi melkein olemattomiin. Vastapainoksi ruoka on maistunut enemmän ja sitä kautta kiloja rutkasti vyölle. Jossain vaiheessa opintoja silloisen kämppikseni ja parhaan kaverini kanssa aloitettiin lenkille menemisen. Aluksi se oli äärimmäisen raskasta, varsinkin sen kynnyksen ylitys. Vuoden päästä siitä juostiinkin 10 km tuntiin mikä on minusta ihan hyvä saavutus nuorille pojille. Opiskelujen jälkeen oli aika etsiä töitä. Niitä ei kuitenkaan kaupungista löytynyt ja oli aika muuttaa takaisin vanhempien luokse.

Maalla sai tuskastella, et miten sieltä pääsis pois. Pienessä kylässä ei ole tarjota kaikille töitä. Jotta pääsis naapuri kuntaan tai kaupunkiin töihin tarttit auton. Ilman töitä ei ollu rahaa, ilman rahaa ei ollu autoa, ilman autoa ei ollu asiaa mennä töihin. Jossain vaiheessa sain kuitenkin aina välillä vähän töitä läheiseltä höyläämöltä. Parin vuoden jälkeen pääsin vakituisesti töihin samalle firmalle. Olin firman ensimmäinen palkattu vakkari. Rakennuspuusepän firmassa pääsin eri kirvesmiesten apupojaksi. Opin rakentamaan taloja, halleja, mökkejä ja muita piha rakenteita. Täällä sain paljon hyödyllistä tieto ja taitoa, mitä olen päässyt hyödyntämään tulevaisuudessa. Olin siellä taas pari vuotta töissä kunnes tapasin naisen, jonka perään muutin helsinkiin. 8 vuotta sitten olin höyläämöllä ensimmäisen kerran kesähessuna töissä. Sen jälkeen joka vuosi lomat ja vklp on siellä oltu uttamassa.

Helsingissä päätin lähteä opiskelemaan talonrakentajaksi. Olinhan saanut jo hyvää pohjaa höyläämöllä. Ei tarvinnut periaatteessa muuta kuin hakea paperit koulusta ja oli ammatti. Ensimmäinen koulupäivä oli ikimuistoinen. Opettaja antoi jakkaran piirustukset kaikille kouraan. Sanoi "tuossa on kaikki työkalut ja materiaalit mitä tarvitsette. Tehkää." Siinä oli vasara, saha, nauloja ja kasa neljän tuuman lautaa. Otin siitä kaikki mitä tarvitsin ja aloin töihin. Hetken siinä katsellessa mitä muut tekee tajusin, että ehkä olis hyvä vähän neuvoa miten vasaraa ja sahaa käytetään. Puolet luokasta piti vasaraa ihan tyvestä kiinni, eikä saanu naulaalyötyä sisään ja sahan jälki oli jotain hirveetä. Näytin muutamalle vähän miten sahataan ja miten pidetään vasarasta kiinni. Opettaja näki miten neuvoin muita. Myöhemmin opettaja aina näytti ensin mulle mallia miten tehdään ja sitten sain olla avustavana opettaja ja näyttää muille miten hommat tehtiin. Koulusta jäi vähän huono maku minulle. En oppinut mitään uutta siellä. Suoritin kahta tai kolmea kurssia samaan aikaan joissa en edes ollut. Opettaja päästi meidät aina 2 tuntia aikaisemmin pois, jotta itse pääsi aikaisemmin. Koulun yli 95% opiskelijoista oli nuoria, jotka ei tiedä mitä haluavat tulevaisuudessa tehdä, tai olivat linnasta tulleita tai sossun pakottamia, joita ei opiskelu kiinnosta. Minun opiskeluni kesti täydet 3 vuotta kun samaan aikaan olin töissä.

Lisäksi viimeisen lukuvuoden aikana minun molempiin rinteisiin tuli jokin vamma. Aluksi se oli pientä puutumista sormissa, enkä kauheasti noteerannut asiaa. Sittemmin vaivan laajuus kasvoi, menetin yöunet ja jouduin jäämään töistä tasaisen väliajoin sairauslomalle. Vaivaa alettiin tutkimaan. Raskas fyysinen työ jota olen aina tehnyt on sen aiheuttanut. Ranteissa löytyi ahdas rannekanava, joka ahdistaa hermoja ja saa aikaan tunteen ihan kuin koko kämmenen alueeseen ei kieltäisi veri, vaikka oikeasti kiertää. Kävin fysioterapeutilla hoidossa. Hoito ei auttanut. Kävin myös ENMG kuvauksissa joista sit ilmeni jotain häikkää. Jätin fysio hoidot kesken kun opiskelujen jälkeen lähdin kevyempiin hommiin. Sitten myöhemmin kun pikkasen taas kädet rasittuivat raskaammasta hommasta menin uudelleen lääkäriin ja sieltä ohjattiin heti kirurgin tutkittavaksi. Kirurgi oli sitä mieltä ettei vaiva ole niin paha, että mut pistettäis leikkaus pöydälle. Vähän aikaa kun valittelin ni sain tahtoni läpi ja toinen käsi leikataan. Jonotus aika 5kk..... Mutta jos vaiva ei ole kokonaan kadonnut ni joudun opiskelemaan uuden ammatin, johon saan vielä kaupungilta tukea. Nyt sitten odototetaan sinne huhtikuuhun.

En ole oikein koskaan tykännyt siitä miltä näytän ja nämä kilot! Kolme vuotta sitten näin kuinka silloinen naisystävänsä ystävä oli 6kkaikana laihduttanut yli 30 kg. Nähtiin molemmat kyseinen henkilö just ennen kun aloitti painon pudotuksen ja nähtiin seuraavan kerran uudestaan kun hän pääsi projektissa tavoitteeseen. Mies oli tehnyt ison muodonmuutoksen. Kukaan ei oikein tunnistanut häntä. Kaikki sen vaatteet meni uusiksi kaapissa. Siinä kohtaa ajattelin, että mäkin pystyn tohon. Haluan pystyä!! Aloin liikkumaan, kävin lenkillä, muutin ruokailu tapoja. En saanu mitään pysyvää aikaiseksi. Painoni ailahteli, stressailin laihduttamista. Kävin joka aamu puntarilla. Luin netistä paljon tietoa ja kokeilin niitä. Ei auttanut.

Sitten törmäsin Tomi Kokon mainokseen nettivalmennuksesta Laihduta 5 kiloa viidessä viikossa tai rahat takaisin. Ajattelin, että joku kikka tässä täytyy olla. Luin heidän systeemistä lisää. Mitään ihmeellistä en löytäny. Kerroin tästä silloiselle naisystävälleni ja muille läheisille. Kaikki piti kyseistä asiaa huijauksena, sanoivat "ne vie sulta vaan rahat etkä sä mitään painoa pudota." Olihan 127e iso raha. Mä en saanu naisystävältäni mitään tukea mun laihdutukseeni. Nainen ei halunnut, että laihdutan. Mä kuitenkin maksoin sen enkä kertonut kenellekkään. Muuta kun sitten vasta pari päivää ennen kun kurssi alkoi netissä. Laihduttaminen aiheutti pelkkää riitaa ja lopulta tuhosi osasyynä suhteen. 5 viikon kurssin aikana tiputin 7 kiloa. Kurssi päättyi. Käteen jäi paljon hyvää. Nyt tiedän mikä on hyvä tapa minulle laihduttaa, liikkua ja syödä hyvin. Ennen kurssia saatoin käydä 5 kertaa viikossa salilla mikä ei sitten sopinut minulle. Hyvin pian kurssin jälkeen tuli ero. Lopetin liikunnan ja hyvin syömisen. Piletys ja hauskanpito alkoi. Otin hyvin äkkiä laihduttamani painot takas ja vähän päälle.

Tiedän, että jutussani saattaa olla paljon kirjoitusvirheitä. Eräs bloggari kirjoitti, että "blogin kirjoittaminen on vähän sama kun laittaisi rahaa pankkiin. Sitä kirjoitellessa oppii ja kehittyy paremmaksi kirjoittajaksi." Pitkään mietin blogin aloittamista ja tämä on yksi syy mikä sen aloittamisen viivästytti, mutta nyt sain riittävästi rohkeutta. Joten katsotaan mitä tästä tulee.

Seuraavassa jutussa kerron vähän mitä viime vuonna tapahtui ja mitä tulevana vuonna tulee tapahtumaan.

Lisäksi jokaisen kirjoittamani tekstin loppuun kerron mikä biisilista tai levy soi tätä kirjoitellessa.

Soinut biisilista: Mr. BOOMbastic (Spotify)