Toinen päivä. Sadetta ja Matka väli Amerikkaan..

Heippa.

Toinen päivä aloitettu vesi sateella ja kovilla vatsan kivuilla. Käsi voi melko hyvin mutta vatsassa on kummallisia kipuja. Sellasia aaltoilevia kovia kipuja. 2 sekuntia kipua ja sit se laskee ja 2 sekuntia ilman kipuja taas 2 sekuntia kipua ja sitä rataa. Ei tunnu hirveen kivalta. Tämä tunne ja kipu häviää kun saan ruokaa vatsaan. Yllättäen päivän aikana jos vatsa pääsee tyhjäksi ni vastaavat kivut tulee uudelleen. Aamiaisen jälkeen on hyvä mennä takasin unille. Saa nukkua hyvin kun melkein kaato sade hakkaa peltikattoa pari metriä minun yläpuolella.

Päivän kohokohta, Pan American Highway!

Kello on 12 kun taas herää. Yli 4 tuntia sai nukkua ja taas nälkä :p Takas keittiöön pyytämään, et joku tekis mulle leivän. Yhdellä kädellä ei kauheasti saa mitään aikaseksi. Asetun keittiön pöytään hyvään asentoon leipä ja mehu vierelläni. Edessä on ikkuna josta näkee sateen hakkaavan maata. Olen nyt pari päivää nähty tv:ssä (yleinsä en kato koskaan tv lähetyksiä omassa kodissani, mutta vanhempieni luona se on melkein koko ajan päällä. Vaikka en sitä katso, niin silti nään mitä sieltä tulee) mainoksen dokumentti ohjelmasta Kiehtova maailma: Värikäs Väli-Amerikka. Ohjelma alkoi kiinnostamaan heti. Väli-Amerikka on mielenkiintoinen ja kiehtova paikka. Lisäksi mielenkiintoa ohjelmaan herättää kun kaksi koomikko ystävää päättää lähteä retkellä ja ajaa maailman pisintä tietä, Pan American Highwaytä pitkin USA:sta Panamaan(tien pituus 14 099 mailia, Alaskasta Argentinaan). Eikä vieläkään herätä mielenkiintoa? Koomikko kaksikon on tarkoitus tehdä sama seikkailu matka minkä 3 kaverusta teki liki 80 vuotta sitten. Matkaten samaa samaa tietä pitkin, pysähtyen samoissa paikoissa(hotellit, ravintolat ja nähtävyydet) ja tavatakseen samat henkilöt uudelleen. Matkasta tulossa Legen, wait for it...... Dary! Jään innolla odottamaan lisää jaksoja, sillä dokumentti on kolmi osainen sarja. Ekalla jaksolla matkataan USA:sta Meksikoon. Dokumentin jaksot löydät Yle Areenasta.

Kuva ennen lähtöä. Auto jolla kolmen miehen retki tapahtui.

Kuva otettu 100 päivää kestäneen matkan jälkeen.
Auto hajosi lähes ajokelvottomaksi.
80 vuotta sitten tiet ei ollu samalla lailla päällystetty asfaltilla.

¡ VIVA EL PANAMERICANISMO !
Retken tarkoitus oli saada USA:laiset ja Väli-Amerikkalaiset enemmän yhteen.

Loppu päivä vähän aurinkoa, ukkosta ja TV-sarjona.

Ikkuna näkymä ennen ukkosta.

Loppu päivä meni enimmäkseen sisällä erilaisten tv jaksojen katsoessa. Onneksi niitä riittä. Mm. HIMYM, Supernatural, Pako uudet jaksot ja myös vikaa jaksoa uutta 24 sarjaa tuli katsottua. Alku illasta sade loppui kuin seinään. Täydellinen auringonpaiste ja pilvetön taivas tuli ja kesti noin vartin. Sitten harmaantui ja ukkosti noin 2 tuntia. Ikkuna auki ja kuuntelemaan.

Haava ja pesu.

Oli aika ottaa käsi pois paketista. Päätin saksia käärön selkä puolelta siististi pitkittäin, jotta voin käyttää sitä öisin uudelleen. Haava pestiin ja jätin sen loppu illaksi auki, jotta saa kunnolla happea. On se aika siisti. Ennen kuin menin nukkumaan laitoin sen takaisin alkuperäiseen kääröön, uusi tukisisde ympärille yöksi tukevasti. Ettei haavaan osu mikään ja käsi saa olla rauhassa. Tuli melkein parempi paketti kuin girurgin laittama ;)

Tältä haava näytti heti käärön poistettua.
4 tikkiä.

Tältä näyttää uusi käärö ennen nukkumaan menoa.

Illan viimeiset auringon säteet.

Ei kuunneltua musiikkia tällä kertaa.

Eka päivä kuntoutuksessa

Moikka. Nyt on eka päivä takana, käsi paketissa ja kivut katossa..

Edeltävä yö ja leikkaus päivä.

Leikkausta edeltävänä yönä en saanut unta. Ehkä jonkun 4 tuntia. Viideltä herätys, kuudelta matkaan ja seiskalta piti olla paikalla Herttoniemen käsigirurgisessa sairaalassa. Olin varttia vaille seitsemän paikalla. Sairaala on autio, valot poissa, eikä kukaan paikalla. Aloin jo epäillä, et oonko edes oikeassa paikassa. Paniikki iski, koska ei ole enää aikaa vaihtaa maisemaa jos olisin väärässä paikassa. Valot tuli päälle ja laitokseen alkoi valua väkeä. Klo 7 sain ilmoittautua ja sitten kohti leikkaus salia. Tai niin ainakin luulin. Tunnin odottelin vuoroani kunnes hoitaja huusi nimeäni. Olin sillai et JES, vihdoinkin vuoroni. Hoitaja toi minulle huonot uutiset. Kysyi ensin, että asunko kuinka kaukana. Olin et miten niin? No sinun leikkaus aikasi on siirretty, pääsette n. klo 13 aikaan. Otin uutisen ihan hyvin vastaan. Ei siis hätää. Pääsen odotushuoneeseen nojatuolissa oleilee. Onneksi otin tabletin mukaan. Ensin kattelin pari jaksoa How i met your mother sarjaa. Ihan mieletön sarja. Sit ku alkoi vähän väsyttää ni heitin Spotifyn päälle ja aloin nukkua. Nukuin jonkun 3 tuntia kunnes mule tuotiin lisää huonoja uutisia. Pääsen leikkaukseen joskus kolmen aikaan päivällä. En kysynyt syytä näille viivästyksille. Otin uutiset vastaan ihan hyvin. Sain jopa palautetta kolmelta eri hoitajalta. Olen mukava ja kärsivällinen nuori mies jolla vielä hyvät käytöstavat. Hoitajat odottivat, että hypin seinille ja alan räyhäämään siirretyn leikkaus ajan takia.

Ja sitten mennään.

Kello tuli kaksi ja minut kutsuttiin leikkaus saliin. Olin koko kaksi viikkoa innoissani

Minä sairaalan aamutakissa.

leikkauksesta. Odotin ku kuuta nousevaa. Jännitys alkoi nousta vasta viimeisen 5 minuutin aikana matkalla leikkaus salia. Pelkään piikmejäyli kaiken. Tiesin, että pahin koko leikkauksessa on puudutus piikki. Sain niitä 10 annosta. Ensimmäisen ja viimeisen annoksen tunsin. Se ei ollut kiva tunne. Eka antoivat 9 puudutus annosta. Sitten girurgi viilsi kämmenen auki leikkaus kohdasta. Tunsin sen kivun ja hän ruiskutti lisää puudutus ainetta sisään. Naaman ja käteni välissä oli verho. Olisin halunnut katsella sitä koko touhua. Tunsin kaiken mitä ne teki, mutta kipua en tuntenut. Joten yritin kuvitella miltä se kaikki näyttää. Pelottavaa se oli. Operaatio kesti alle 10 minuuttia. Minulle laitettiin 4 tikkiä ja käsi oli käärön peitossa. Samalla minulle varattiin aika toiselle kädelle. Saan myös ensi kerralla ottaa puhelimen mukaan, jotta saan kuvia toimenpiteistä.

Luulin pääseväni sieltä hyvin ja helposti kotiin ilman ongelmia. Minulla olisi pitänyt aikuinen saattaja sairaalasta kotiin. Oli melko haastava kotimatka. Illalla matkustin vielä maalle, jossa aion parannella itseäni. Maalle päästyäni illalla myöhään menin heti nukkumaan.

Ensimmäinen päivä böndellä.

Ensimmäiseksi herättyäni kurotan oikeaa kättä ja tunsin massiivisen vihlonnan. Sitä kiroilun määrää!.. Otin edellis päivänä kauhean kasan lääkkeitä. Niiden kaikki mahdolliset sivuvaikutukset koin heti aamusta. Uneliaisuutta(normaalia muutenkin aamusta), pahoinvointia, ilmavaivoja ja ummetusta. Aamusta otin vielä kipulääkkeitä, mutta kun sivuvaikutukset oli niin pahat ni päätin olla ilman niitä. Tähän mennessä ollut nyt vuorokauden ilman vahvoja kipulääkkeitä. Buranaa syön vielä kuurina pari päivää.

Maalla on ollut rauhallista ja hiljaista. Pihalla on lämmintä ja saa kuunnella linnun keväistä laulua. Vielä ainakin 2 viikkoa täällä. Sitten vappua viettämään kaupunkiin.

Parantuminen.

Tän rasittavan käärön saan kädestä pois huomenna. Kahden viikon päästä lähtee tikit. Samaan aikaan saan aloittaa urheilun, mutta kaikki kovemmat iskut käteen saa tulla vasta kahden kk päästä, kuten esim. Salilla olo, pyöräily ja kahvakuulat. Toiset pyöräilyä harrastavat ovat joutuneet olee ilman pyöräilyä 2-5kk. Käden pitäisio. Täydellisessä kunnossa 6 kuukauden päästä leikkauksesta. Kun oikea käsi on terve ni saan ajan vasemmalle kädelle. Toivottavasti leikkaus olis silloin talvella.

Katsellaan miten ruoka ja mässäily pysyy kurissa seuraavat päivät.

Ps. En päässyt -10 kilon tavoitteeseen ennen leikkausta. Seuraavaksi yritetään pitää nykyinen - 8 kilon tilanne.

Hyvää kevättä!

Kuunneltu biisilista: Bailatino (Spotify)

Huono uutinen päin näköä

Tuli tossa aprilli päivänä huono uutinen, joka ei ollutkaan aprilli pilaa. Nimittäin tuli tieto, että pitäis pois muuttaa nykyisestä asunnosta ja vain 1.5 kk aikaa etsiä uusi kämppä. Tuli pikkasen huonoon aikaan. Vähän ku olisi torvea soitettu suoraan naamaan ;) Nimittäin olen samaan aikaan toipumassa kämmen leikkauksesta kun pitäisi muuttoa tehdä. Tuottaa pientä haastetta. Lisä haasteena vielä se, että olen huono tuloinen jolla ei ole työpaikkaa. Ei ole luonnollisestikaan säästöjä. Lisäksi luottotiedoton. Ai että mä rakastan tätä muutto hommaa Helsingissä, NOT!

Onneksi pääsen kuitenkin kaverille Porvooseen alivuokralaiseksi siksi aikaa kunnes saan asunnon. Mutta tämä Porvoo on taas huono asia jos mä saan nykyisestä työkokeilusta mahdollisesti töitä. Tai jostain muualta Helsingistä töitä.

Ei auta muu, ku selvittää asioita. Kyllä ne tästä vielä :)

Vihdoinkin sain leikkaus ajan

Sain vihdoinkin ajan leikkaus pöydälle. 6 kk sitten luvattiin, että saan ajan 4 kk päähän. Usko meni monta kertaa, et onko ne unohtanu mut tahallaan vai vahingossa. Kirurgin kanssa ensin tapeltiin, että onko leikkaus tarpeellista. Minun mielestä on. Hänen mielestä ei. Lopputulos: leikataan nyt sitten vaan toinen käsi.

Rannekanavaoireyhtymä (syndroma canalis carpi).
Oireet on pahentunut huomattavasti viime aikoina. Jos edellis päivänä on ollut fyysisesti raskaampi, ni seuraavana aamuna on tosi kipeät sormet. Lisäksi aina kuun lopussa kun raha loppuu, enkä enää pääse työkokeiluun julkisilla, ni täytyy mennä pyörällä. Pyörällä ajo tekee oireista todella pahan. Jo pyöräillessä alkaa tekee kipeetä sormille. Pyöräily on kuitenkin minulle tosi rakas elämänmuoto. Vuoden vaihteessa aloitettu massiivinen elämänmuutos. Monipuolista liikuntaa on lisätty huomattavasti. Viikossa tulee 7-13h liikuntaa. Samaan aikaan projekti "painonpudotus ilman stressiä" alkoi. Kaikki on mennyt tähän asti hyvin. Välillä on tullut vähän painoa takas, mutta se kuuluu tähän stressittömään painon pudotukseen(Myös talous vaikuttaa asiaan :D).

Sairastelun pelko.
8 kiloa on parhaimmillaan lähtenyt. Nyt taidan olla 7 kiloa kevyempi joulusta. Täytyy ottaa loppu kiri ja saada -10 kiloa täyteen ennen leikkausta. Leikkaukseen lähden innokkaana. Onhan tätä jo odotettu, mutta pelko siitä, et paljonko otan takaisin kiloja sairastelun aikana on suuri! Mulla on tapana syödä paljon, paljon kaikkea hyvää(eli epäterveellistä) jos on tylsää. Ekat 2 viikkoa en saa liikkua enkä tehdä mitään. Leikkauksesta saan 2-5 viikkoa sairaslomaa. 5 viikkoa liikkumatta!?!? :o Toki kävellä voin sitten aikanaan.

Böndelle toipumaan.
Pieniä suunnitelmia on tehty etukäteen. Lähden maalle toipumaan toivonmukaan stressittömään ympäristöön ja herkuhetkiin aion valmistautua valmistamalla itse omaa herkkua. Nimittäin banaani kookos jäätelö. Reseptinä toimii pakastettua banaania ja kookos maito eikä mitään muuta. Kannattaa kokeilla! Saat makeamman mitä tummempia banaaneja käytät. Jäätelö on melko terveellistä. Sokeri tulee ainoastaan banaanista mitä nyt ei ole kauheasti. Saas nähä kauanko jaksan mussuttaa tätä :D

Leikkaus.
Leikkaus on reilun kahden viikon päästä 18.4. jota odotan innolla. Ei pitäisi olla mikään iso juttu. Ranteeseen paikallispuudutus, viiden sentin viilto ja pokittainen nivelside halkaistaan. Näin vapautetaan keskihermo. Tikit kiinni ja leikkaus on 30 minuutissa ohi. En saa yksin mennä kotiin ja tarvitsen aikuisen ihmisen läsnäoloa seuraavan vuorokauden ajan. Katsotaan kuinka toipuminen maalla sujuu.

Nyt hyvää vklp kaikille ja tämä ei ole aprillipila ;)

Tällä kertaa ei musiikkia