Moikka.
Olen Daniel, 28. Syntynyt aikoinaan Saksassa ja olen puoliksi espanjalainen. Muutin suomeen vuoden ikäisenä. Eli aikamoinen combo. Puolet lapsuudesta on vietetty kaupungilla ja loput teini-iät on vietetty maalla. Nuorena kloppina on tullut paljon harrastettua liikuntaa ja varsinkin suht monipuolisesti: lentistä, rantalenttistä, pesistä, korista, pyöräilyä, yleisurheilua, hiihtoa ja jopa pihapelejä, mikä nykyään on sukupuuttoon kuoleva laji. Jopa Lasse Virenin rinnalla on juostu, pyöräilty ja pelailtu lentopalloa.
17v. tuli muutettua kotoa pois. Lähdin opiskelemaan mallipuusepäksi Lahteen. Opiskelujen aikana liikunta hävisi melkein olemattomiin. Vastapainoksi ruoka on maistunut enemmän ja sitä kautta kiloja rutkasti vyölle. Jossain vaiheessa opintoja silloisen kämppikseni ja parhaan kaverini kanssa aloitettiin lenkille menemisen. Aluksi se oli äärimmäisen raskasta, varsinkin sen kynnyksen ylitys. Vuoden päästä siitä juostiinkin 10 km tuntiin mikä on minusta ihan hyvä saavutus nuorille pojille. Opiskelujen jälkeen oli aika etsiä töitä. Niitä ei kuitenkaan kaupungista löytynyt ja oli aika muuttaa takaisin vanhempien luokse.
Maalla sai tuskastella, et miten sieltä pääsis pois. Pienessä kylässä ei ole tarjota kaikille töitä. Jotta pääsis naapuri kuntaan tai kaupunkiin töihin tarttit auton. Ilman töitä ei ollu rahaa, ilman rahaa ei ollu autoa, ilman autoa ei ollu asiaa mennä töihin. Jossain vaiheessa sain kuitenkin aina välillä vähän töitä läheiseltä höyläämöltä. Parin vuoden jälkeen pääsin vakituisesti töihin samalle firmalle. Olin firman ensimmäinen palkattu vakkari. Rakennuspuusepän firmassa pääsin eri kirvesmiesten apupojaksi. Opin rakentamaan taloja, halleja, mökkejä ja muita piha rakenteita. Täällä sain paljon hyödyllistä tieto ja taitoa, mitä olen päässyt hyödyntämään tulevaisuudessa. Olin siellä taas pari vuotta töissä kunnes tapasin naisen, jonka perään muutin helsinkiin. 8 vuotta sitten olin höyläämöllä ensimmäisen kerran kesähessuna töissä. Sen jälkeen joka vuosi lomat ja vklp on siellä oltu uttamassa.
Helsingissä päätin lähteä opiskelemaan talonrakentajaksi. Olinhan saanut jo hyvää pohjaa höyläämöllä. Ei tarvinnut periaatteessa muuta kuin hakea paperit koulusta ja oli ammatti. Ensimmäinen koulupäivä oli ikimuistoinen. Opettaja antoi jakkaran piirustukset kaikille kouraan. Sanoi "tuossa on kaikki työkalut ja materiaalit mitä tarvitsette. Tehkää." Siinä oli vasara, saha, nauloja ja kasa neljän tuuman lautaa. Otin siitä kaikki mitä tarvitsin ja aloin töihin. Hetken siinä katsellessa mitä muut tekee tajusin, että ehkä olis hyvä vähän neuvoa miten vasaraa ja sahaa käytetään. Puolet luokasta piti vasaraa ihan tyvestä kiinni, eikä saanu naulaalyötyä sisään ja sahan jälki oli jotain hirveetä. Näytin muutamalle vähän miten sahataan ja miten pidetään vasarasta kiinni. Opettaja näki miten neuvoin muita. Myöhemmin opettaja aina näytti ensin mulle mallia miten tehdään ja sitten sain olla avustavana opettaja ja näyttää muille miten hommat tehtiin. Koulusta jäi vähän huono maku minulle. En oppinut mitään uutta siellä. Suoritin kahta tai kolmea kurssia samaan aikaan joissa en edes ollut. Opettaja päästi meidät aina 2 tuntia aikaisemmin pois, jotta itse pääsi aikaisemmin. Koulun yli 95% opiskelijoista oli nuoria, jotka ei tiedä mitä haluavat tulevaisuudessa tehdä, tai olivat linnasta tulleita tai sossun pakottamia, joita ei opiskelu kiinnosta. Minun opiskeluni kesti täydet 3 vuotta kun samaan aikaan olin töissä.
Lisäksi viimeisen lukuvuoden aikana minun molempiin rinteisiin tuli jokin vamma. Aluksi se oli pientä puutumista sormissa, enkä kauheasti noteerannut asiaa. Sittemmin vaivan laajuus kasvoi, menetin yöunet ja jouduin jäämään töistä tasaisen väliajoin sairauslomalle. Vaivaa alettiin tutkimaan. Raskas fyysinen työ jota olen aina tehnyt on sen aiheuttanut. Ranteissa löytyi ahdas rannekanava, joka ahdistaa hermoja ja saa aikaan tunteen ihan kuin koko kämmenen alueeseen ei kieltäisi veri, vaikka oikeasti kiertää. Kävin fysioterapeutilla hoidossa. Hoito ei auttanut. Kävin myös ENMG kuvauksissa joista sit ilmeni jotain häikkää. Jätin fysio hoidot kesken kun opiskelujen jälkeen lähdin kevyempiin hommiin. Sitten myöhemmin kun pikkasen taas kädet rasittuivat raskaammasta hommasta menin uudelleen lääkäriin ja sieltä ohjattiin heti kirurgin tutkittavaksi. Kirurgi oli sitä mieltä ettei vaiva ole niin paha, että mut pistettäis leikkaus pöydälle. Vähän aikaa kun valittelin ni sain tahtoni läpi ja toinen käsi leikataan. Jonotus aika 5kk..... Mutta jos vaiva ei ole kokonaan kadonnut ni joudun opiskelemaan uuden ammatin, johon saan vielä kaupungilta tukea. Nyt sitten odototetaan sinne huhtikuuhun.
En ole oikein koskaan tykännyt siitä miltä näytän ja nämä kilot! Kolme vuotta sitten näin kuinka silloinen naisystävänsä ystävä oli 6kkaikana laihduttanut yli 30 kg. Nähtiin molemmat kyseinen henkilö just ennen kun aloitti painon pudotuksen ja nähtiin seuraavan kerran uudestaan kun hän pääsi projektissa tavoitteeseen. Mies oli tehnyt ison muodonmuutoksen. Kukaan ei oikein tunnistanut häntä. Kaikki sen vaatteet meni uusiksi kaapissa. Siinä kohtaa ajattelin, että mäkin pystyn tohon. Haluan pystyä!! Aloin liikkumaan, kävin lenkillä, muutin ruokailu tapoja. En saanu mitään pysyvää aikaiseksi. Painoni ailahteli, stressailin laihduttamista. Kävin joka aamu puntarilla. Luin netistä paljon tietoa ja kokeilin niitä. Ei auttanut.
Sitten törmäsin Tomi Kokon mainokseen nettivalmennuksesta Laihduta 5 kiloa viidessä viikossa tai rahat takaisin. Ajattelin, että joku kikka tässä täytyy olla. Luin heidän systeemistä lisää. Mitään ihmeellistä en löytäny. Kerroin tästä silloiselle naisystävälleni ja muille läheisille. Kaikki piti kyseistä asiaa huijauksena, sanoivat "ne vie sulta vaan rahat etkä sä mitään painoa pudota." Olihan 127e iso raha. Mä en saanu naisystävältäni mitään tukea mun laihdutukseeni. Nainen ei halunnut, että laihdutan. Mä kuitenkin maksoin sen enkä kertonut kenellekkään. Muuta kun sitten vasta pari päivää ennen kun kurssi alkoi netissä. Laihduttaminen aiheutti pelkkää riitaa ja lopulta tuhosi osasyynä suhteen. 5 viikon kurssin aikana tiputin 7 kiloa. Kurssi päättyi. Käteen jäi paljon hyvää. Nyt tiedän mikä on hyvä tapa minulle laihduttaa, liikkua ja syödä hyvin. Ennen kurssia saatoin käydä 5 kertaa viikossa salilla mikä ei sitten sopinut minulle. Hyvin pian kurssin jälkeen tuli ero. Lopetin liikunnan ja hyvin syömisen. Piletys ja hauskanpito alkoi. Otin hyvin äkkiä laihduttamani painot takas ja vähän päälle.
Tiedän, että jutussani saattaa olla paljon kirjoitusvirheitä. Eräs bloggari kirjoitti, että "blogin kirjoittaminen on vähän sama kun laittaisi rahaa pankkiin. Sitä kirjoitellessa oppii ja kehittyy paremmaksi kirjoittajaksi." Pitkään mietin blogin aloittamista ja tämä on yksi syy mikä sen aloittamisen viivästytti, mutta nyt sain riittävästi rohkeutta. Joten katsotaan mitä tästä tulee.
Seuraavassa jutussa kerron vähän mitä viime vuonna tapahtui ja mitä tulevana vuonna tulee tapahtumaan.
Lisäksi jokaisen kirjoittamani tekstin loppuun kerron mikä biisilista tai levy soi tätä kirjoitellessa.
Soinut biisilista: Mr. BOOMbastic (Spotify)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti